Ardbeg X Ragu

Lähes jokainen meistä on kuljeskellut Alkon hyllyjen välissä pohdiskelemassa millainen punaviini sopisi pihvin kaveriksi tai uskaltaisikohan sitä hypätä siitä vakkari valkkarista johonkin täysin uuteen, kun lautasella on sushia. Harvempi meistä, allekirjoittanut mukaan lukien, on kuitenkaan löytänyt itseään miettimästä, millaisen viskin sitä löytäisin tämän päivän aterian kylkeen.

Viskin ja ruuan yhdistäminen

Lyhyt vierailu Googlessa kertoo, että viski-illallisia on kyllä järjestetty aiemminkin, mutta mitenkään suureen suosioon ne eivät käsittääkseni ole nousseet. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että viime aikoina viskin ja ruuan yhdistäviä tapahtumia näyttäisi ilmaantuvan yhä enemmän. Viski-illallisten lisäksi viskiä on nautittu ainakin juustojen, suklaiden, leivonnaisten ja jopa jäätelön kanssa. Minkä tahansa vallitsevan kulttuurin muuttaminen on hidasta ja tässä mielessä on ollut hienoa nähdä kyseisten tilaisuuksien keränneen laajan yleisön ja tilaisuudet ovat saaneet jopa jatkoa. Turussa ravintola Rosterissa pidettiin tämän vuoden lokakuussa järjestyksessään toinen viski-illallinen ja Helsingissäkin tapahtumia on ollut useampia.

Viskin ystävänä itseäni tietenkin kiinnostaa viskikulttuurin kehittyminen, mutta myös oman makumaailmani laajentaminen sekä oman makupalettini haastaminen. Omalla rajallisella ruokaosaamisellani olen osannut loihtia ihan toimivan kermaisen savuviskikastikkeen, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Nyt aikataulun salliessa ja kutsun käydessä pääsin tutustumaan siihen, miten ravintola Ragussa alan ammattilaiset osasivat yhdistää savuiset Ardbegin viskit ruokiin.

Illallisen menu

Ravintola Ragu yhdessä Interbrandsin kanssa järjestivät illallisen, jossa Ardbegin viskit saivat rinnalleen ajatuksella tehdyt ruoka-annokset. Menut jaettiin osallistujille etukäteen ja eniten kiinnostusta herätti heti ensimmäisenä tarjolla ollut poronvasan tartar. Oikein itsekään syytä tietämättä, on tartar ollut ruokalajina erityisen lähellä sydäntäni.

Viskeistä etukäteen eniten odotin Ardbegin 25-vuotiasta, joka tuli Alkoon tässä kuussa. Iäkkäitä Ardbegeja on valitettavan vähän tarjolla ja on todella hienoa, että olemme näitä Suomeen saaneet. Muut viskit olivat ennestään tuttuja, mutta on aina ilo päästä maistamaan tislaamon perustuotteita eri yhteydessä.

Yleisellä tasolla odotuksissa oli mielenkiintoinen kokonaisuus, missä yhdistyisivät Ardbegin turvesavuiset viskit tyylikkäisiin ja maistuviin ruoka-annoksiin.

Viski rantautuu Raguun

Ilta sai oivallisen aloituksen, kun sain kutsun Liberty or Death baariin alkudrinkeille ja pääsin tutustumaan tulevan illallisen pöytäseurueeseeni. Paikalla olivat Interbrandsilta Trade Marketing Manager Juho Lokka ja Head of Moët Hennessy portfolio Johanna Krogius, The One Barin baarimestari Moona Janhunen sekä Moët Hennessyn Country Manager Pekka Ylänkö.

Kyselin Juho Lokalta, mistä ajatus tällaisen illallisen järjestämiseen on lähtenyt. Juho kertoi, että alunperin ajatus oli lähtöisin häneltä ja vastaavanlainen illallinen on järjestetty muunmuassa Kyrö Distilleryn viskeillä Punkaharjulla. Juho esitteli ajatuksen esihenkilölleen Johannalle, joka innostui ideasta ja auttoi käytännön toteutuksessa. Ragun valikoitua kumppaniksi keittiömestari Antti Asujamaa loihti iltaan sopivan menun.

Liberty and Deathin whisky sour

Alkudrinkkinä nautimme Libertyn listalta jo poistuneeseen Glenmorangie X:ään pohjaavan kesäisen whisky sourin, mikä taisi olla tähän astisen elämäni paras. Tämä tarjoiltiin hauskalta jalustalta, jossa kolme pientä kirahvifiguuria kannattelivat lasia "selässään". Joku saattaa tässä välissä pohtia, miten Glenmorangie ja kirahvit liittyvät toisiinsa. Kirahvi on pitkään ollut Glenmorangien epävirallinen maskotti. Tämä johtuu siitä, että Glenmorangie tislaamon kuparipannut ovat pitkäkaulaisia ja yltävät samalle korkeudelle uroskirahvien kanssa.

Johannan loihtima alkudrinkki

Liberty or Death baarista iloinen joukkomme siirtyi kohti ravintola Ragua. Illallisen alkuun saimme eteemme Moonan valmistaman cocktailin, johon hän oli saanut inspiraation ollessaan Ranskassa Moët Hennessyn Assemblage -tapahtumassa, mikä kokoaa yhteen baarimestareita kaikkialta maailmasta. Kollegoihin tutustumisen ohessa tapahtumassa pääsee kehittämään uusia cocktaileja koko Moët Hennessyn tuotevalikoimaa hyödyntäen. Nämä innovaatiot kulkeutuvat sitten eteenpäin kunkin osallistujan kotimaahan. Moonan yhtenä tehtävänä oli oman version luonti klassikkojuoma Scottish Highballista ja tämän drinkin mukaelmasta pääsimme nauttimaan. Wee Beastie ja DR_NK Rhubarb Fizz sekoittuvat mukavaksi pienen savun omaavaksi drinkiksi. jossa koristeena oli käytetty kuivattua ruisleipää raparperihillolla.

Poronvasan tartar annos

Ruokailu aloitettiin poronvasan tartarilla, jolle oli viinipariksi löydetty Cloudy Bay Pinot Noir 2020 ja viskipariksi Ardbegin Wee Beastie. Viini oli kerrassaan erinomainen ja tulee löytymään varmasti omasta joulupöydästä. Ennen kaikkea se sopi mainiosti yhteen annoksen kanssa. Viski oli hyvä ja pelitti ruuan kanssa hyvin, mutta tämä erä meni selvästi viinille. Oli myös ilo huomata, että hyvän ruoan tasapainottaessa kokemusta, saattoi onnistuneesti vaihdella viinin ja viskin välillä ilman, että kumpikaan jyräsi toista.

Johanna ja Juho esittelemässä pöydässä olevia elementtejä

Ennen jokaista annosta saatiin myös lyhyt alustus kustakin annoksesta ja juomista. Ruuasta ja viinistä meille kertoi illan emäntä Johanna Sorvoja ja viskistä Juho Lokka. Poronvasan tartarin jälkeen saimme eteemme hummerikeiton, jonka seurana nautittiin Ardbeg An Oa ja viininä Cloudy Bay Chardonnay. Pöytään tuotiin ensin lautanen, jossa oli hummericeviche ja Ardbegillä aateloitu hapankerma, jonka päälle keitto valutettiin. Annoksen kanssa tuotiin pöytään pieni viskintäyteinen sumutepullo, josta saattoi sitten sumuttaa annoksen päälle kevyesti viskiä. Annoksen kohdalla nähtiin mitä parhaimmillaan tapahtuu kun yhdistetään oikeanlainen ruoka ja viski. An Oa itsessään on miellyttävä viski, mutta hummerikeiton parina se pääsi todella loistamaan. Ruoka hävitti juoman terävyyden ja sopivasti savua pois viskistä, jolloin hedelmäinen ja sitruksinen makumaailma aukeni täysin uudella tavalla. Tätä täydensi hummericevichen hapokkuus todella onnistuneesti. Viinikään ei missään nimessä toiminut mitenkään huonosti, mutta jäi koko pöytäseurueen kirjoissa auttamatta viski/ruoka parin jalkoihin. Ruokalaji kirvoitti keskustelua siitä, että olisiko jonkun ravintolan mahdollista tehdä ruualle viinilistan sijaan juomalista, jolloin osa annoksista olisikin paritettu cocktailin, viskin tai jonkin muun juoman kanssa viinin sijaan.

Illan viskit

Illan näyttävimpään ruokalajiin päästiin, kun pöytiin kannettiin Chateaubriand, jolla oli seuranaan neulapapuja ja syystryffelillä maustettua puikulaperunaa. Kun kaikilla olivat lautaset edessään, Ragun keittiömestari Antti Asujamaa liekitti annokset pöydissä ja kertoi lyhyesti annoksesta. Viiniksi tälle oli valittu Cloudy Bayn Te Wahi 2016 ja viskinä oli Ardbeg Corryvreckan. Tässä parissa viski ei istunut parhaalla tavalla kokonaisuuteen, mutta pelkän pihvin kanssa maistettuna se toimi kohtuullisen hyvin. Viini vei siis tämän erän, vaikkei tässä tietenkään ollut tarkoitus mitään kilpailua järjestää. Toki kun kerrankin löytyy sekä viini että viski pariksi ruualle, niin on hauska vertailla. Positiivista tässä oli, että kumpikaan juoma ei edelleenkään ajanut toisen yli ja näitä pystyi sujuvasti vuorotellen maistelemaan ja miettimään, mitä kumpikin antaa kokonaisuudelle.

Chateaubriand liekityksessä

Aterian päätteeksi pääsin omalle mukavuusalueelleni, kun viskille kaveriksi annettiin ensin valikoima pientilajuustoja ja sen jälkeen Skottilaista pannukakkua, paahdettua valkosuklaata ja viskijäätelöä. Olen monesti kotona nauttinut juustojen kanssa viskiä viinin sijaan. Vaikka jäätelön kanssa ei ole tullut vielä viskiä koitettua, niin esim. raparperipiirakan ja vaniljakastikkeen kanssa on tullut monesti nautittua Glenmorangien 10-vuotiasta (ja voin kertoa, että on oikein toimiva kombo). Juustojen kanssa oli tarjolla Ardbeg Uigeadail ja jälkiruuan kanssa Ardbeg TEN. Juustot monesti vievät kovintaa terävyyttä viskiltä, kun taas pannukakun ja jäätelön makeus sekä pehmeys toimivat mainiosti Ardbeg 10-vuotiaan kanssa.

Skottilaista pannukakkua paahdettua valkosuklaata & viskijäätelöä

Ardbeg 25

Tapahtuman eniten odottamani pullote oli Ardbegin 25-vuotias, jota saatiin Alkoonkin yllättävän hyvä määrä. Tämän nauttimista varten keräsimme tavaramme ja siirryimme Old Boy ravintolaan, jossa pääsimme rauhassa keskittymään viskin nauttimiseen ravintolan ollessa suljettu.

Ardbeg 25-vuotias single malt

Lähes hartaan tunnelman vallitessa (ainakin allekirjoittaneen pään sisässä) Juho esitteli illan timantin. Aikana, jolloin ikämerkittyjen ja iäkkäiden viskien määrä on vähentynyt ja niitä on enemmänkin poistettu kuin tuotu valikoimaan, on piristävää, että Ardbeg on toiminut osittain toisin (Toki he ovat pitkään tehneet myös ikämerkitsemättömiä viskejä). Pullossa oleva viski on tislattu suurin piirtein 1997, kun Glenmorangie hankki Ardbegin tislaamon omistukseensa noin 7,7 miljoonaalla punnalla, ja se on kypsynyt 25 vuotta Bourbon tynnyrissä.

Täytyy kyllä sanoa, että tällaisen upean illan ja erinomaisen aterian kruununa tämä erityislaatuinen viski toimi täydellisesti. Koitin antaa sille aikaa lasissa mahdollisimman pitkään ja kiersin vielä keskustelemassa muiden vieraiden kanssa ja otin muutamia kuvia. En lähtenyt edes hakemaan tarkempia nuotituksia tai kirjoittamaan kuvausta vaan päätin nauttia tilanteesta. Viski oli savuinen, pehmeä, makea ja miellyttävä. Jälkimaku parani jokaisella siemauksella ja lasin tyhjennyttyä sain vielä pitkään nauttia viskin mausta suussani. Onnekseni pääsen tämän kyseisen viskin vielä maistamaan tällä viikolla Barley & Bait ravintolan Ardbeg tastingissa, joten mahdollisuudet nuotitukseen ovat vielä olemassa.

Tässä kohtaa oli aika sanoa hyvästit illan isännälle Juholle ja muille vieraille. Lähdön hetkellä odotti vielä viimeinen yllätys, kun saimme mukaan pienet lahjapaketit, josta kuoritui mitä tyylikkäin Ardbeg villaneule. Ehkäpä tästä neuleesta saadaan vielä kuvia blogiin asti, mutta se jääköön toiseen kertaan.

Loppuun on vielä todettava, että mahtavista viskeistä, viineistä ja ruuista huolimatta, jälleen kerran parasta antia olivat ihmiset. Pöytäseurueemme keskustelu oli eläväistä ja hypähteli aiheesta toiseen. Kaikki olivat äärimmäisen ystävällisiä ja opin todella paljon uutta cocktaileista, niiden valmistuksesta, myymisestä, markkinoinnin tärkeydestä sekä monesta muusta asiasta. Tällaiselle amatöörille on aina suurenmoinen ilo päästä vaihtamaan ajatuksia ammattilaisten kanssa ja saada aivan uutta näkökulmaa asioihin, joita katselee vain kuluttajan näkökulmasta. Toivottavasti minäkin pystyin tarjoamaan jotain keskustelukumppaneilleni. Jos ei muuta, niin ainakin vilpittömän innostukseni viskeihin.